maanantai 7. joulukuuta 2015

Pyylevän joulukalenteri luukku 7: Novelli osa 1

Heippasta vain!
Tämän päivän luukussa on novelli, joka on Hipsun kirjoittama; minun kirjoitustaitoni eivät riittäneet kokonaisen tarinan keksimiseen.

Enjoy!

Osa 1: Joulupäivän aaton aatto

Oli 23.12, eli joulupäivän aaton aatto. Silloin ovat odotukset korkeimmillaan, sillä seuraava päivä on jouluaatto, ja saa lahjoja joita on toivonut, voi viettää aikaa perheen kanssa, syödä hyvin ja nauttia lomasta.

Mutta minä en voi. Asun yksin pienessä kerrostalokämpässä Helsingin laitamilla. Vanhempani, ystäväni, oikeastaan kaikki asuvat lapissa, mutta minä mätänen tässä pakokaasun hajuisessa kämpässä samalla kun muut saavat lähteä rekiajelulle perheemme suomenhevosella, hoitaa poroja ja viettää aikaa yhdessä.
 "Ensi vuonna, ensi jouluna pääsen täältä pois", ajattelin ääneen kun lähdin iltalenkille pieneen metsänpahaseen talon takana.

Opiskelin metsänhoitajaksi viimeistä vuotta. Kun valmistuisin, lähtisin nopeimmalla junalla lappiin tekemään sitä mistä oikeasti pidän; olemaan luonnossa, ratsastamaan ja ajamaan hevosia, olemaan hyttysten ruokana.

Päätin mennä tavallista pidemmän lenkin joten menin alikulkutunnelin läpi valtatien toiselle puolelle ja kävelin ripeästi poispäin autojen lemusta. Lähistöllä oli talli. Kesällä tulin usein iltalenkin aikaan katselemaan hevosia laitumella. Tilan omistaja Ismo oli alussa luullut minua kaupunkilaiseksi joka haluaa tehdä pahaa, mutta olin kertonut tilanteeni ja nyt olimme jo hyvä kavereita.

Tänään ei näkynyt hevosia pihalla. Vaikka ei ollut lunta, lämpöä oli vain muutama aste ja hoikat ravihevoset palelisivat ulkona loimitettuinakin. Näin pellon takaa, että tallissa oli valot. Yleensä tallilla ei koskaan ollut tähän aikan valoja joten päätin käydä katsomassa mitä tapahtui.

Ismo raahasi kottikärryissä heinää talliin ja yksi työntekijä toi pientä loimea päärakennuksesta.
"Ai hei Salla, voitko hieman auttaa. Tallin pihalle ilmestyi äsken pikkuponi joka on aika heikossa hapessa!" Ismo selitti. "Nopeasti!" Hieman hämmentyneenä seurasin häntä talliin.

Yhden karsinan perällä oli ehkä pienin poni mitä olin nähnyt, kotona meillä oli vain suomenhevosia. Poni oli likainen, laiha, puuskutti kovaan ääneen ja näytti siltä kuin se olisi juossut 100 kilometriä.
"Salla ja Katri, pitäkää ponia silmällä, soitan eläinlääkärille!" Ismo huusi ja juoksi talolle.

"Lämmitetään sitä. Laitetaan tämä loimi, haen myös vähän vettä", Katriksi paljastunut nainen selitti. Autoin häntä vain ohjeiden mukaan. Katri lähti hakemaan vettä, ja jäin ponin kanssa kaksin. Yhtäkkiä siltä vain petti jalat ja se kaatui.
"KATRII!"

- Hipsu

***

Hui kuinka jännää, onneksi pian saa tietää jatkoa tarinalle!

- Pyylevä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei vain! Kommenttiboksiin olis kiva kuulla palautetta, niin positiivista kuin negatiivistakin. Pysytään toki asiallisuuden rajoissa ;)