lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 12: Novelli osa 2

Moikkaa!
Tänään ois aika jatkaa novellia, joka jäikin aika jännään kohtaan... Tässä linkki ensimmäiseen osaan.

***
Eläinlääkäri kuunteli ponin sydämen, keuhkot ja tutki sen muutenkin läpikotaisin. Ponilla ei ollut mitään vakavampaa, se oli vain lievästi shokissa ja juossut pitkään. Ponilta löytyi myös siru kaulasta, ja sen avulla saimme selville että poni asuu turussa. Sen nimikin paljastui, HHE Spacedancer.
"Ei se sieltä asti olet tullut, sen on pitänyt karata paljon lähempää", Ismo totesi.
"Lähistöllä oli poniravit torstaina, olin katsomassa", Katri sanoi. "Poni on aika varmasti karannut sieltä."
"Niin sen täytyy olla", totesin. 

Seuraava päivä, joulaatto kului pyörillessä Katrin kanssa pitkin Helsingin hevostalleja laittamassa PONI LÖYTYNYT -ilmoituksia. Ismo taisteli tietokoneenromunsa kanssa ja laitteli ilmoituksia nettiin. Viikko kului, Spessuksi kutsumamme poni parani nopeasti mutta omistajia ei löytynyt. 

Minä ja Katri aloimme liikuttaa sitä ensin taluttaen, sitten ajaen sillä Ismolla oli vanhat ponikärryt ja -valjaat. Spessu osoittautui kelpo poniksi ja elämäni Helsingissä alkoi tuntua ensi kertaa opiskeluni aikana kivalta. Kävin joka päivä Ismon tallilla hoitamassa ja liikuttamassa Spessua ja siinä sivussa aloin auttaa myön muiden hevosten kanssa. Sain motivaatiota myös opiskeluun ja koulussa alkoi mennä paljon paremmin. 

Eräänä maanantaina menin heti aamusta tallille sillä oli satanut vihdoinkin lunta. Katri odotti Spessun karsinalla ja hymyili minut nähdessään. 
"Vihdoinkin lunta!" hän hihkaisi. Valjastimme Spessun ja lähdimme perinteiselle lenkille. Spessu oli yhtä innoissaan kuin mekin ja näytti raviponinlahjansa oikein kunnolla parissa kohtaa. 

Palasimme hyvän lenkin jälkeen tallille. Ismo odotti tallin edessä ja näytti hieman surulliselta. Katri hyppäsi alas kärryistä ja kysyi mikä oli vikana.
"Spessun omistaja on löytynyt". Vaikka tiesin, että tämä tulisi tapahtumaan, järkytyin silti. Melkein kahdessa kuukaudessa olin ehtinyt kiintyä poniin. 
"Omistaja tulee hakemaan sen huomenna", Ismo jatkoi. Vilkaisin Katriin ja hän käänsi päänsä pois päin. 

Seuraavana aamuna poljin nopeasti tallille; halusin viettää paljon aikaa Spessun kanssa. Laitoin ponin siistiin kuntoon pienen kävelylenkin jälkeen. Katri tuli töihin yhdeksän maissa ja alkoin siivota karsinoita ääneti. Ennen yhtätoista pihaan ajoi iso hevosauto. Pyöreähkö, iloinen nainen tuli ulos autosta. Hän jutteli niitä näitä ja selitti, kuinka netin puute oli estänyt heitä löytämästä poniaan. 

Katri tuli Spessun narunpäässä tallista. Hän antoi narun Liisaksi esittäytyneelle naiselle ja paineli nopeasti takaisin talliin. 
"Ponista tuli hänelle tärkeä", Ismo selitti Liisalle. Itse olin perheeni tapojen takia tottunut piilottamaan tunteeni, mutta olin erittäin surullinen. Liisa mietti hetken, katsoi minua, katsoi talliin ja alkoi puhua.
"Sussi on tyttäremme Kian poni, mutta jos totta puhutaan Kiaa ei enää oikein kiinnosta hevoset. Kian serkku ajoi ponilla raveissa. Sussi pääsi karkuun, kun trailerin ovi jäi huonosti kiinni. Se on aina ollut vähän hermostunut autossa ja varmaan potki luukun auki. Etsimme mieheni kanssa sitä tuttujen kautta, mutta Kialla oli päävastuu. Hän selasi nettiä ja varmasti näki ilmoituksen aikaisemmin kuin eilen. Ilmoituksessa kun luki että poni on hyvässä hoidossa ja kunnossa hän ei varmaankaan kertonut. Kia ei tahdo hevosille missään tapauksessa pahaa mutta vastuu Sussista oli hänelle välillä rankkaa, joten ymmärrän täysin miksi hän ei halunnut kertoa löytäneensä ponin." 

Ismo nyökkäsi hyväksyvästi. "Poni tosiaan on ollut hyvässä hoidossa. Saana ja Katri ovat hoitaneet sitä paremmin kuin hyvin." 
"Mietimme illalla Sussin myyntiä", Liisa sanoi epäröiden. Tiesin mitä hän vihjasi. 
"Minulla ei ole rahaa mutta ehkäpä Katri..." sanoin.

Yhtenä iltana olimme ajamassa Sussia tai Spessua Ismon pienellä treeniradalla. Loppuhölkkien aikana Katri kertoi unelmoivansa shetlanninponien kasvatuksesta. Tiesin hänen ajattelevan Spessua. Tamma oli hyvän rakenteen omaava, nopea raviponi ja kaunis. Siitä olisi siitostammaksi.

Puoli tuntia kului, ja Liisa lähti takaisin Turkuun tyhjällä autolla. Katri seisoi pihalla Spessusussi vieressään ja hymyili leveämmin kuin koskaan ennen. Hän oli juuri tehnyt kaupat Liisan kanssa: poni oli nyt hänen. Lähdin kotiin yhtä iloisena kuin aamulla tulin tallille, vaikka lumet olivatkin sulaneet päivän aikana.

Seuraavat kuukaudet kuluivat nopeasti: huolehdin Katrin kanssa Spessusta, hoidin opiskelut hyvin, Spessu astutettiin, vuosi läheni uudestaan loppuaan ja lopulta koitti päivä, kun seisoin juna-asemalla odottmassa junaa lappiin. En enää ollut lähdössä yhtä innoissani kuin vuosi sitten. Minulla tulisi ikävä Katria, Spessua ja oikeastaan koko Helsinkiä.

Junani saapui Rovaniemelle. Lunta oli reippaasti yli metri ja pakkasta lähemmäs 20 astetta. Helsingissä oli ollut viisi astetta lämmintä ja satanut vettä. Nyt oli aika aloittaa vanha, lapin elämä uudestaan ja unohtaa opiskelu ja Helsinki ja Spessu.

***

Jos haluatte, voin jatkaa tätä vielä joulukalenterin ulkopuolella, kommentoikaas mielipiteenne! 
Pahoittelut luukun myöhästymisestä.

2 kommenttia:

Hei vain! Kommenttiboksiin olis kiva kuulla palautetta, niin positiivista kuin negatiivistakin. Pysytään toki asiallisuuden rajoissa ;)